Paikka:

Vanhan kirjastotalon kabinetti la 16.5. klo 13.00-14.30

Ohjelma:

- Elokuvaesitys Last yoik in Saaami forests?

- Keskustelussa elokuvan jälkeen mukana Janne Saijets, Saamelaiskäräjien jäsen ja elokuvan ohjaaja Hannu Hyvönen

Vihreiden puheenjohtaja työministeri Tarja Cronberg toivoo Metsähallituksen uudistuksesta ratkaisua myös metsäkiistoille. Suojelunarvoiset metsät olisi samalla siirrettävä ympäristöministeriön alaisuuteen.

EU:n yhteismarkkinat pakottavat muuttamaan valtion virastojen liiketoimintaa, ja myös Metsähallituksen aseman muuttamista valmistellaan.

Tässä yhteydessä voidaan ratkaista luonnontilaisia ja muita arvokkaita metsiä koskevat suojelukiistat Etelä- ja Pohjois-Suomessa ja täydentää pieniä suojelualueita ja kansallispuistoja, Cronberg esittää tiedotteessaan.

Vihreiden mielestä ongelmana on ollut, että Metsähallituksen luonnonsuojelupuolen tavoitteet ovat jääneet helposti jalkoihin, kun on tehty päätöksiä valtion omistamien maiden käytöstä. Nyt Metsähallituksen metsät olisi arvioitava kokonaisuudessaan.

“Talousmetsien hoito voidaan joko yhtiöittää hyvin hoidettuun valtionyhtiöön tai jättää maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Vanhat ja muuten arvokkaat valtion metsät tulee jättää
tulostavoitteiden ulkopuolelle”, Cronberg sanoo.

Valtio omistaa noin neljäsosan Suomen metsätalousmaasta. Tämä osuus on liki kokonaan Metsähallituksen hallinnassa.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Vihre%C3%A4t+Mets%C3%A4kiistat+ratkaisuun+Mets%C3%A4hallituksen+remontissa/1135244967605?ref=lahetalinkki

Tulosten mukaan metsätalous vähentää poroille välttämättömän talviravinnon määrää ratkaisevasti. Aikaisemmin tieteellinen tutkimus oli pitkälti jo vahvistanut kevättalvella välttämättömien, vanhoissa puissa kasvavien luppojäkälien häviävän hakkuissa. Nyt tuoreet tulokset vahvistavat myös, että porojen tärkeimmän talvisen ravinnon, maassa kasvavien poronjäkälien määrä romahtaa hakkuiden myötä.

On kuitenkin huomattava, ettei tässäkään hankkeessa ole tutkittu kaikkia metsätalouden saamelaiselle, luonnonlaitumiin pohjautuvalle poronhoidolle aiheuttamia vahinkoja. Vaikka nyt on kiistattomasti vihdoinkin vahvistettu ravintovarojen vähentyminen, ei edelleenkään ole selvitetty riittävästi sitä, miten hakkuut estävät myös jäljelle jäävien laidunvarojen käyttöä. Kun hakkuutähde peittää jäkälän, porot eivät edes ala kaivaa jäljellä olevaa jäkälää sen alta.

Toinen huomiotta jäänyt haitta on laidunten pirstoutuminen. Porotokat eivät pysähdy hakkuiden väliin jäävissä pystymetsän kaistaleissa, vaan kulkevat pirstottujen alueiden halki etsiessään koskemattomampaa laidunaluetta, jossa ravintoa olisi riittävästi saatavilla. Pirstoutuneet metsäalueet ovat siis käytännössä kokonaan pois vaikean ajan laidunnuksesta, ja laidunnuspaine muualla kasvaa. Siksi hakkuiden haittavaikutus on paljon suurempi kuin pelkästä hakattujen metsien pinta-alasta voi päätellä.

Jäljellä olevia, toimivia laidunkokonaisuuksia on erittäin vähän jäljellä. Niiden katoaminen on johtanut jo poronhoitoalueen keski- ja eteläosissa porojen laajamittaiseen talviaikaiseen tarhaukseen. Jos saamelainen luonnonlaitumiin pohjautuva poronhoito todella halutaan säilyttää Suomessa, niin jäljellä olevat luonnonmetsät on säästettävä valtion hakkuilta.

On myös käynnistettävä selvitys valtion metsätalouden saamelaiselle poronhoidolle jo aiheuttaman haitan suuruudesta ja sen korvaamisesta. Kolmanneksi on uudistettava pikaisesti suurimpien sallittujen poromäärien säätelyä. Maa- ja metsätalousministeriö on taas kerran ryhtymässä pudottamaan porolukuja ilman, että otetaan huomioon valtion itsensä harjoittaman metsätalouden haittavaikutus laidunvaroihin. Poromäärät päätetään laidunten kunnon perusteella.

Tällä kertaa ei tule sallia sitä, että poronhoito joutuu yksin vastaamaan laidunten heikentymisestä. Valtion hakkuut tärkeissä laidunmetsissä on lopetettava välittömästi, ja samalla poronhoidolle on korvattava valtion metsätaloudesta aiheutuneet haitat. Poromääriä saatetaan useissa paliskunnissa laskea taas kerran, mutta siltä osin kuin se on valtion harjoittaman metsätalouden aiheuttamaa, se tulee korvata täysimääräisesti.

Lisätiedot:

Jouni Lukkari, poroisäntä, Hammastunturin paliskunta, puh. 0400-151712
Osmo Seurujärvi, poroisäntä, Muddusjärven paliskunta
Taneli Magga, poroisäntä, Muotkatunturin paliskunta
Petri Hänninen, poroisäntä, Paatsjoen paliskunta
Kalevi Paadar, Nellimin tokkakunta

Lisätietoja myös Outi Jääskö, puh. 040-844 6219

http://www.inarinpaliskunnat.org/tiedote26032009.html

Ripustimme lauantaina 7.3. Tampereen Elokuvajuhlien saamelaiselokuvien näytöksen aikana [1] banderollin Plevnan seinälle, kysyäksemme “Metsähallitus, milloin saamenmaan ikimetsien hakkaaminen loppuu?” Edustimme Saamenmetsä-ryhmää ja Pirkanmaan Luonnonsuojelupiiriä.

Syy toimintaamme on halumme saada selkää ja luotettavaa tietoa koskien Metsähallituksen hakkuita Ylä-Lapissa. Metsähallitus ilmoitti tammikuussa Inarin Paliskunnille aikeistaan aloittaa hakkuut Muotkatunturin ja Paatsjoen paliskuntien alueella kuuntelematta poronhoitajien kantaa sitä, että hakkuut tuhoavat porojen talvilaidunmaita [2]. Luonnonsuojeluliitto, Luonto-liitto ja Greenpeace paljastivat helmikuussa, että Stora Enso on ostanut Metsähallitukselta Ylä-Lapin ikimetsistä kaadettua puuta [3].

Keskustelu aiheesta on rajoittunut vain kiistelyyn metsän iän määrittelystä, ja siitä, kutsutaanko kyseisiä metsiä talousmetsiksi vai ikimetsiksi [4]. Tarkkoja vastauksia kyselyihin hakkuista ei ole saatu, eikä Metsähallitus missään vaiheessa ole ottanut selkeästi kantaa suunnitelmiinsa hakkuiden aikataulun suhteen tai myöntänyt, että metsät jätettäisiin hakkaamatta.

Haluamme myös nostaa esille, että kiistan pohjalla on se, ettei Suomen valtio ole ratkaissut saamelaisten maaoikeuskysymystä, ja siksi on vältellyt ratifioimasta Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusta, jossa määritellään alkuperäiskansojen oikeudet itsenäisissä valtioissa [5]. Hakkuita toteuttaessaan Metsähallitus ja Suomen valtio hankaloittavat saamelaisten perinteisen elinkeinon harjoittamista.

[1] http://www.tamperefilmfestival.fi/shop2009/product_info.php?cPath=56&products_id=449

[2] http://www.inarinpaliskunnat.org/hakkuut.html

[3] http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2009/ymparistojarjestot-paljastavat-stora-enson-sellukattilaan-300-vuotiasta-puuta

[4] http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194613818705/artikkeli/metsahallitus+kiistaa+greenpeacen+vaitteet.html ja http://blogi.greenpeace-online.net/metsat/stora-enso-valehtelee-taytta-potaskaa-metsa-lapin-hakkuista/

[5] http://www2.ohchr.org/english/bodies/cescr/docs/E.C.12.FIN.CO.5_final.pdf

saamenmetsa %at% gmail.com

Tietoa blogista

Pushpa Toppo on Intian adivasi-alkuperäiskansan metsänsuojeluaktivisti Save the Forest Movement kansanliikkeestä Jarkhandin osavaltiosta. Hän työskentelee sellaisen adivasien omaan kulttuuriin ja kestävään elämänperintöön pohjautuvan metsänhoidon hyväksi, joka nousee heidän kansanliikkeensä järjestäytymisestä metsän suojelemiseksi.

Pushpan Suomen vierailun ohjelma: www.maanystavat.fi/indigenous/Pushpa.pdf

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan seuraaviin tilaisuuksiin:

Tiistai 3.3.

Metsän jäljillä – metsänhoidon ristiriidat Suomessa ja Etelässä

Vanhan ylioppilastalon musiikkisali (Mannerheimintie 3, 2. krs), Helsinki

klo 12.30 – 13.00 Metsän jäljillä -kirjan julkistaminen

klo 13.00 – 15.30 Seminaari metsänhoidon ristiriidoista

Keskustelu käsittelee tehometsätalouden ja avohakkuiden ongelmia ja vaihtoehtoja. Minkälaisia ovat Etelän metsäyhteisöjen, Suomen saamelaisten sekä tavallisten metsänomistajien mahdollisuudet päättää metsänsä hoitotavoista? Mikä on suomalaisen metsäteollisuuden ja kehitysyhteistyön vastuu maailman metsistä ?

Järj. Siemenpuusäätiö ja Into kustannus

Keskiviikko 4.3.

Alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöjen maan ja metsän oikeudet ‘kehityksen’ uhkaamina.

Kepa:n Aurinko huone, Töölöntorinkatu 2 A, Helsinki, klo 9.00 -12.30,

Keskustelutilaisuus siitä, mitä maan, metsän ja veden kestävän käytön oikeudet edellyttävät niitä uhkaavan ‘kehityksen’ sekä kehitysyhteistyön huomioitavaksi. Puheenvuoron käyttävät:

- Pushpa Toppo: Adivasien maan ystävyys ja metsän oikeus

- Sandra Moniaga (indonesialaisen HuMA -järjestön koordinaattori): Kehitys
ja paikallisyhteisöjen näkemys ympäristöstä

- Outi Hakkarainen käyttää KEPA:n puheenvuoron

Lopuksi pohditaan mitä vieraiden ajatukset edellyttävät kehitysyhteistyöltä ja sen itsearvioinnilta.

Hyvä jos voit ilmoittaa osallistumisestasi etukäteen osoitteeseen: peter.kuria@siemenpuu.fi

Järjestäjät: Siemenpuusäätiö, Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakam ja Maan ystävät

Torstai 5.3.

Mitä ovat alkuperäiskansojen käsitykset oikeudesta, maasta ja metsästä ?

Kulttuurikahvila Hertta, Aaltosenkatu 31-33 C, Tampere, klo. 15.00-18.00.

Kestävää elämäntapaa etsimässä, alustamassa ja keskustelemassa:

* Pushpa Toppo, Intian alkuperäiskansaan, adivaseihin lukeutuva aktivistinainen, joka toimii alkuperäiskansan metsänsuojeluliikkeessä (Save the Forest Movement Jarkhand),

* Jan Saijets, saamelaisaktivisti

*Jarna Pasanen, Maan ystävien ja Ympäristö- ja kehityksen aktiivi

* Tere Vaden, tutkija

Järjestäjät: Maan ystävät, Ympäristö ja kehitys, Vastedes ja
Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakam

Maanantai 9.3.

Intian adivasi alkuperäiskansojen oikeudet metsään ja Intian uuden metsälain täytäntöönpano

Avoin keskustelutilaisuus

Turun kulttuurikeskuksen Harmaa huone klo. 13.00 -15.30, Vanha Suurtori 3

Järjestäjät: Etnia, Uusi tuuli, Maan ystävät,

Tilaisuuksissa jaossa myös alkuperäiskansojen maan ystävyyttä koskeva kuvakirja “How to be Earth’s Friend”:
http://www.maanystavat.fi/indigenous/EarthsFriend.pdf

Lisätietoja: villeveikkoh@gmail.com

Metsä-Lapin suojelemattomat metsäerämaat
Greenpeacen, Luonto-Liiton, Suomen luonnonsuojeluliiton yksityiskohtaista tietoa metsän tilanteesta lapissa: metsäerämaat, aarniometsät ja hakkaamisesta.

Ihmisoikeudet suomessa
YK:n ihmisoikeuden komitean toiminta suomesta

YK:n talous, yhteiskunta ja kulttuurioikeuden komitean lopputulokset
YK:n viime tiedotus saamen tilanteesta suomessa. Julkaistu vuonna 2007

Olimme jakamassa lentolehtisiä Tampereen keskustassa keskiviikkona puoliltapäivin. Meitä oli seitsemän hengen porukka ja rekvisiittanamme oli paperinkeräysastia, jonka kylkeen oli kirjoitettu “Ikimetsä jätepaperiksi?” Lenttarimme oli printattu uudelleen käytetylle, roskiksista löydetylle paperille. Kuljimme Keskustorilta rautatieasemalle Hämeenkadun molemmin puolin. Rautatieasemalle onnistuimme saapumaan niihin aikoihin kun juna pohjoisesta oli saapunut, joten saimme jutella myös Lapissa asuvien ja sieltä tulijoiden kanssa.

Suurin osa ihmisistä otti lentolehtisemme vastaan ja monet olivat kiinnostuneita ja kannustavia. Monilla vastaantulijoilla vaikutti olevan jo valmiiksi tietoa ja mielipiteitä aiheesta, joten pysähtelimme useasti keskustelemaan ihmisten kanssa. Ihmisten näkökulmat metsäkysymyksestä vaihtelevat paljon, mutta yhteistä niille on se, että tämä aihe herättää paljon tunteita – tai sitten välinpitämättömyyttä, valitettavasti. Muutamilta saimme tylyä palautetta, mutta pääosin toimintamme otettiin positiivisesti vastaan. Tapahtuma oli hyvä aloitus ryhmän toiminnalle, ja toivomme että innostamme muidenkin kaupunkien ja alueiden asukkaita ottamaan kantaa Saamenmaan metsien tilanteeseen.

Paikalla kävi myös Saamen radion toimittaja tekemässä juttua Saamen televisioon ja olipa tiedotteemme noteerattu myös Nelosen ja Iltalehden verkkouutisissa sekä Turun sanomien nettisivuilla. Tosin uutisesta saa sellaisen käsityksen, että ryhmämme koostuisi saamelaisista. Kyseessä lienee väärinkäsitys, tai kuulostako ihan mahdottomalta, että etelän asukkaat osoittaisivat solidaarisuutta saamelaisille? Ainakin lehdistötiedotteessamme luki, että ”Perustimme Saamen metsä -ryhmän tukeaksemme saamelaisia ja heidän oikeuksiaan”..

Uudet toiminnasta kiinnostuneet ovat myös tervetulleita!

Hirvitalon löydät Pispalasta osoitteesta Hirvikatu 10. Sinne kulkee bussi numero 21 keskustasta.

Jaettava lentolehtinen: